Viimeinen viikko koko tästä vuodesta, tästä valtavan rikkaasta ja silmiä avaavaata vuodesta on viikko jäljellä joka tietyn kaavan mukaan tulee kulumaan supernopeesti. Koulun loputtua oon tehny kaikenlaista. Vietin Hugon työnä viikon ja ku tulin kotiin niin mun hostsisko oli tullut takasi Brasiliasta joten oon viettäny sen kanssa paljon aikaa. Ollaan tunnettu viikko ja voinsanoo että se on mun sisko ja ihana semmonen!! Se ymmärtää mua hirveesti ja jaetaan meidän kokemuksia mitä ollaan tän vuoden ajan koettu joka on tosi tärkeetä mulle varsinkin kun lähden pian.
Mulle on hypännyt kauheesti ajatuksia joita halusin kirjottaa ylös ja miksipäs ei muille jaettavaksi.
Mua jännittää ja stressaa ihan hirveesti palata takaisin Suomeen mutta myös oon iloinen eli fiilikset on kauheen sekavat. Pakkaaminen alkaa kolkuttaa ovella ja elämän kasaaminen ja valmistautuminen siihen, että se elämä mitä oon elänyt tämän 10 kuukauden aikana tulee loppumaan. Eli heti kun oot hyvin sulautunut ja saanut sen fiiliksen, että tätähän tyyliä vois jatkaa vaikka kuinka kauan niin pitääkin jättää se sivuun ja palata siihen arkeen mitä eli ennen tätä kymmentä kuukautta. Ennen lähtöä tiesi että tää tulee loppuun jossain vaiheessa ja lentokentällä lähtöpäivänä sanoin isälle itkukurkussa että "jos mä sanon, että haluun tulla takasin aikasemmin sanot että ei." mutta tietysti mun isä tuntee mut hyvin osas sanoo just ne oikeet sanat "älä huoli, mä tiedän että tuut pärjäämään etkä loppujen lopuksi haluu edes tulla takas." Eli voin sanoa, että ennen lähtöä oli pelko, että en pysty tähän ja haluun tulla vuoden aikana takaisin ennen sovittua päivämäärää, mutta nyt kun se tuolta saapuu viikon päästä on mulla ne ajatukset että ei haluaisi lähteä mutta toisaalta haluaa. Näetŧe varmaan mikä tässä on ongelmana.
Oon hyvin sopeutunu mun kaikkiin hostperheisiin ja sain mitä ihanimman ystävän tämän vuoden ajaksi vierelleni joka loppujen lopuksi näyttäyty tulleen mun siskoksi Harrshi, eli ei ongelmaa. Tuntui niin kauheelta sanoa heippa sille kun se lähti. Se jonka kanssa oot koko vuoden viettänyt, jonka kanssa oot kokenut kaikkea uutta ja ihmeellistä lähti. Mitä mahtavin vaihto-oppilas porukka meillä onkaan ollut mun piirissä tämän vuoden aikana. Ei väliä mihin maahan matkustan mulla tulee aina olemaan yösija.
Koulu "työskentely" oli nyt mitä oli, mutta ne ystävät mitä koulusta löyty! Vaikkakin mun luokkakaverit oli mua 2 vuotta nuorempia tultiin tosi hyvin toimeen.
Suurin osa tietää, että vaihto-vuosi ei ole pelkkää hymyä ja naurua se on myös itkua ja surua. Mä itken tosi helposti jota oon yrittäny piilotella koska luulin että se on heikkouden merkki tajusin ja opin siihen että itkemistä ja surua ei ole tarkoitus piiletellä eikä se tarkoita että oot heikko jos itket. Joskus on vaan helpompi ilmaista tunteensa itkulla ja päästää se itku tulemaan kun yrittää kätkeä sitä sisään. Oon itkenyt niin monen ihmisen edessä, mun perheiden, kavereiden, rotarien jne... Luulin, että jälikäteen hävettäis kauheesti että "no mitä mä ny taas muka porajin." mutta njääh. Ei se oo aina surun merkki jos itkee. Oon nauranut monet kerrat niin kovaa että alan kyynelehtimään.
Oon nauttinut niin paljon tästä vuodesta, tää ei olisi tapahtunut ilman mun isää ja äitiä<3 Tiiän isä että luet tätä ja oon ihan varma että tän jälkeen näytät äitillekkin mitä oon kirjottanu mutta oon ikuisesti kiitollinen teille kahdelle sillä ilman teitä mun ajatus vaihdosta olis jääny tyhjänpenkille. Suuri kiitos kuluu myös Jurvan Rotary klubille joka on sponsoroinut mua tämän vuoden aikana ja jotka valitsi just mut heidän 2014-2015 lähteväksi vaihto-oppilaaksi.
5.7 sunnuntaina 10H50 lähtee Finnar Pariisin Roissy CDG kentältä ilmaan kohti Helsinki-Vantaan lentokenttää ja 14H50 tän tytön askeleet jatkuu pitkin Suomen maata.
Pitäis aleta pian siis pakkaamaan. Siihen saakka chiao! Bisous
