Yövyttiin koululla ne kaksi yötä koko suurella porukalla. Kokonaan meitä tais olla semmonen 80 henkilöä. Perjantaina koska kaikki saapu hieman liukuvasti paikalle meillä ei ollut mitään yhteistä ohjelmaa joten siis syötiin illallinen joka oltiin otettu mukaan itse. Illalla vähä bailattiin vaihtareiden kesken joten taisin mennä nukkumaan neljältä aamulla ja heräsin seitsemältä...
Aamulla mulla oli kauheen huono olo joten mun kaverit vei mut rotareille hoidettavaksi, pelättiin että loppupäivä jää nauttimatta, mutta kyllä tää tyttö käyntiin lähtee pienen latauksen jälkeen!
Me Inboundsit lähdettiin keilaamaan kun Outboundsit jäi juttelemaan tulevasta vuodesta ja sen säännöistä. Ite en meinannut aluksi pelata muiden mukana, mutta lopuksi sit vetäsin kengät jalkaan ja voitinki toisen roundin ku pelattiin! Ilalla meillä oli Talent Show jossa suurimmaksi osaksi ihmiset lauloi. Ite lauloin meidän kaveriporukan kanssa laulun jota en ollu aikasemin kuullukkaa.
Meidän Aasialaiset tytöt lauloi tietysti See You Again joten me kaikki juostiin lavalle ja itkettiin ja annettiin kauhee ryhmähali! Eli itkua siis tänä viikonloppuna riitti... Vikana yönä bailattiin myös, mutta tänä yönä ite bailasin vähän vähemmän koska olin aamulla kipeä.
Meidän porukka <3 Öykü Turkki, Isaac USA, Minä, Andrew USA, Harrshi Intia ja Hudson Brasilia
Kaikki Inboundsit.
Tässä kuvassa on siis kaikki Inboundsit ja Outboundsit.
Minä (Suomi-Ranska) Anthony (Ranska-Australia) Harrshi (Intia-Ranska)
Sunnuntaina sit käveltiin sinne seremoniaan missä meidän lähtevät vaihtarit sai niiden takit ja kaiken mitä ne tarttee lähtöä varten. Me sit itkettiin niidenkin puolesta.
Kuvitelkaa, vuoden oot jakanu samojen ihmisten kanssa joita kutsut perheeksi ja sit yhtäkkiä sun pitää sanoa niille hyvästit. En tuntenu kaikki vaihtareita yhtä hyvin kuin omaa porukkaa, mutta silti jotenkin kaikkiin oli semmonen ns. yhteys että pystyit jakaa ei väliä kenenkä kanssa kaikki sun asiat, fiilikset, kokemukset ja pelot. Pystyt itkemään näiden ihmisten edessä, nauramaan niinkuin hullu. Pystyt oleen oma itses mikä susta on vuoden aikana kasvanut. Suurimmaksi osaksi tuntu kyl siltä ettei nää ollut hyvästit, mutta silti kyyneleet virtas pitkin poskia...
Tää vuosi on mennyt ihan sika nopeesti, elämäni nopein vuosi. Oisko se voinu mennä yhtään hitaammin tai saisko tätä kelattua alkuun mitenkään?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti