Reste avec moi

Hei! Pian saatte postausta koulusta, mutta tarvitsen hieman kuvia siihen postaukseen joten joudutte odottamaan. Yli 2 kuukautta... Tuntuu kuin vasta tänne olisi tullut! Ennen lähtöä tiesi, että aika kuluu varmasti nopeasti, mutta en ajatellut että se näin nopeasti kuluisi. Onneksi on vielä 8 kuukautta jäljellä!

Vietin viikonlopun Harrshin luona, lauantaina oli Marien, Hugon ja parin muun pojan synttäripirskeet joten suunnattiin sinne! Aluksi tosi hankalaa päästä sekaan porukkaan koska kaikki kieltäytyy selvinpäin käyttämästä englantia, vaikka osaankin keskustella ranskaksi jo jonkun verran on silti hyvä että keskusteluun osallistujat osaa englantia, varsinkin nuorten kanssa jutellessa. Illan myötä kumminkin ihmiset uskaltautui enemmän ja itsekin yritettiin parhaamme. Loppuillasta käytiin hyvin mielenkiintoisia keskusteluja läpi...

Kate (Uusi-Seelanti), minä, Harrshi (Intia) ja Anthony (tuleva vaihtari, Harrshin hostveli)

Maanantaina kotiin tultua tiesin odottaa, että mun syntymäpäivälahja kotoa Suomesta olisi pitänyt tulla ja niinhän se olikin tullut<3 Sain suklaata, salmiakkia, pipon, sukat, valot, kirjeitä ja kortin. Olin sanonut Hannalle, että ois kiva jos ne kirjoittais mulle jotain pientä kaikki joten kun avasin mun kortin se oli täynnä pieniä lappuja jokaiselta perheen jäseneltä ja parilta muulta sukulaiselta. Pakko myöntää, että kyllä siinä kyyneleitä alkas virtaamaan kun luki kaikkien kirjottamat viestit, mutta ei surusta vaan ilosta ja naurusta joka lähti siitä kortista! Lähetettiin syntymäpäivä onnitteluja, pusuja ja haleja sekä kerrottiin kuinka ne ikävöi mua<3 

Perheenjäsenet jotka luette tätä, 'Mullakin on ikävä teitä, mutta tää mahdollisuus tapahtuu kerran elämässä joten palaan takasin 8 kuukauden jälkeen. Me nähdään silloin älkää huoliko. Ja äiti, kaikki on hyvin<3'

Vasta silloin huomaa kuinka tärkeäksi kaikki on muuttunut koko elämän aikana kun lähtee joksikin ajaksi pois... Oppii myös arvostamaan tosi paljon omaa maataan lisää ja löytää uusia hienoja asioita jotka ennen oli pelkkää normaalia itselle. Olen tosi ylpeä suomalaisuudestani ja maastani! Oon aina ollut.

Ranskan taidot kehittyy. Sain käännettyä 1/2 syntymäpäiväkortista mun vanhemmille suomesta ranskaksi!! Oon ylpeä itsestäni!

Bisous

Portugal avec ma famille

Portugalista kotiuduttu! Lähdettiin sunnuntaina puoli kahden jälkeen kohti Pariisia ja suunnattiin ORLY:n kentälle. Mentiin suoraa koneeseen melkein, jokunen aika jouduttiin odottaa mutta sekin meni jutellessa. Voisi jopa sanoa että osallistun keskusteluhin, mutta aika suurinosa keskustelusta on yhä sitä että ei ymmärrä. Kyllä se siitä! Lento kesti n. 2h ehkä kauemmin mutta en yhtään muista koska aika meni hirmu nopeesti! Onneksi... Koska en ikinä tiedä mitä tekisin.... Papa sanoi että enkö mä nuku koska aika kuluu siten nopeammin. Yritän mutta en vaan nukahda ikinä lentokoneessa.

Illalla mentiin samantien syömään Burger King:iin! En ikinä ennen ollut käynyt syomässä siellä joten oli ihan kiva päästä kokeilemaan, Suomessa kun sitä ei ole. (muistaakseni)

Ensimmäisenä päivänä kierreltiin aikalailla kaupungilla, joten tuli käveltyä tosi paljo! Kaiken kukkuraksi sää oli tosi lämmin eli illalla heti kun päästiin asunnolle suoraan sai mennä suihkuun. Meidän asunnossa oli kimppamakuuhuoneita, itse nukuin 2 muun vaihtarin ja Malerien kanssa samassa huoneessa. Huono juttu oli se että meillä oli vain kaksi vessaa ja yksi suihku käytettävissä 15 hengelle... Joten jotkut otti suihkun illalla (esim. minä) ja jotkut aamulla. Aamuisin lähdettiin aina 9.30 aamupalan jälkeen kiertämään kaupunkia.

Päivisin ja iltaisin käytiin ravintolassa syömässä, eli ei tehty mitään ruokia itse. Aamupala ostettiin.

Meni n.30 minuuttia miettiä mikä tämän eläimen nimi oli suomeksi... Mutta kyllä se sieltä sanavarastosta vielä löytyi, onneksi!!

On niin söpöä kun ihmiset pitää toisiaan kädestä koska suomessa sitä ei näe yhtä paljon kuin täällä! ns. "Rakkauden osoitus" (kyllä sen voi sanoa ilman heittomerkkejäkin...?) on paljon näkyvämpää ranskassa, varsinkin kotona. Mamo (host-äiti) antaa pusuja mun siskolle, veljelle ja papalle kaikissa erilaisissa tilanteissa. Saan kans pusuja, mutta vähemmän koska mamo tietää että en oo tottunut niihin vielä täysin mutta en niitä kuitenkaan pelkääkään. Ne on ihan söpöjä ^^

Toisena päivänä kierreltiin myös kaupungilla ja tuli kuvia otettua!  Käveltiin, naurettiin, otettiin kuvia, syötiin ja hikoiltiin oli se normaali päivärutiini! Toisena päivänä illalla päästiin myös TukTuk-ajelulle (pienet ajokit ylemmässä kuvassa). Se oli ainut kerta kun kierreltiin kaupunkia niin ettei tarvinnut kävellä. Lisbonista löytyi tosi paljo portaita ja koska kadut oli tehty kivenpalasista oli loppupäivästä hieman tukalaa kävellä.

Viimeisenäkin päivänä lähdettiin kiertämään kaupunkia ja kuluttamaan viimeisetkin minuutit kävellen pitkin Lisbonia. Viimeiselle päivälle oltiin ostettu opas joka kertoi kaupungin historiaa, tosin se kerto kaiken ranskaksi... Eli mulla ei ole harmaintakaan hajua mikä Lisbonin historia on, se jääköön salaisuudeksi vielä mun kohdalla.

Vaikka koko ajan oli hirmuisen lämmin ei voi sanoa ettenkö olisi nauttinut reissusta! Ja olin aivan ihanaa mun host-perheeltä viedä minut sinne! Enkä tiedä yhtään kuinka osaisin kiittää oikealla tavalla matkasta... Tärkeintä on että mun host-perhe tuntuu mulle kuin se olisi ihan oikeaa perhettä juurineen kaikkineen, hylkaäämättä mun omaa rakasta Suomen perhettä <3 Ikävöin teitä ja te tiedätte sen!

Bisous